communicate!

Tällä viikolla on tullu vähän uusia käänteitä mun vaihtarivuoteen. Just kun alko tuntuu ihanalta olla täällä ja perheen kanssakin tuntu menevän paremmin, niin sain vähän uutta tietoo mun aluevalvojalta. Mun exploriukselle lähettämä sähköposti tästä perheestä oli edenny aussijärjestölle ja aluevalvojalle ja ilmeisesti myös host äidille. Kauheeta monimutkasuutta ja väärinymmärrystä ilmassa, pikkuviat muuttu kauheiks ongelmiks ja kenestäkään ei saanu mitään selvää. Vois sanoo että kommunikoinnin kanssa on parantamisen varaa - ite oon tottunu että jos on joku ongelma niin siitä puhutaan myös mulle, varsinkin jos mä oon se ongelma, mutta täällä, tai ainakin tässä perheessä ei kauheesti mistään tommosesta keskustella tai neuvotella. Aika stressaava viikko perheen puolesta siis. Ja sain myös tietää että vaihdan perhettä neljän kuukauden kohdalla, mikä tuli mulle aika yllätyksenä, mutta oli kuulemma järjestön tiedossa jo alusta asti (eikä mulle tietenkään voinu ilmottaa). Nyt oon siis alkanu kyseleen koulussa jos kukaan vois hostata mua muutaman kuukauden ajan ja järjestö etsii mulle kans perhettä. Oon kyllä oikeestaan aika helpottunu etten oo tässä perheessä koko 10kk, mutta tää asuinalue on kyllä tosi hyvällä paikalla ja mm. jäsenyys kuntosalille mikä on täs naapuris kestää 6kk. No, ehkä siitä ei kannata vielä ottaa stressiä..

Kommunikoinnista vielä sen verran, että joku Orienteering Tasmania nainen soitti mulle eilen ja sano etten oo välttämättä sittenkään school teamissa Auschampseissa. Hän oli ollu matkoilla kun päätös tehtiin, ja muut ei tajunnu että se ois vasten sääntöjä epäreilua muita kohtaan kun mä en oo juossu karsinnoissa. Tääkin tieto ois ollu ihan kiva saada vähän aikasemmin, tai jopa ennen kun ilmottauduin koko viikon kisoihin ja maksoin siitä 130AUD, peruin kaikki kyyti- ja majotussuunnitelmat kun luulin että meen koulun joukkueen kanssa, ja kun hoidin kaikki paperihommat koulun rehtorin kanssa. Kisoihin on nyt siis n. kuukausi aikaa, ilmottautumiset meni kiinni kaks viikkoo sitten (eli saa nähä pystyykö mitään perumaan) ja majotusta on melkein mahdotonta saada. Haha, katotaan miten tästä selvitään!

Muuten on ollu kyl kiva viikko! On tullu urheiltua aika paljon, tiistaina athlete developmentissa meillä oli 10km juoksu ja jaksoin juosta koko matkan, 61.54min oli aika ja olin oikeestaan aika ylpee ittestäni! Perjantai oli vapaapäivä koulusta niin mentiin chantellen luokse yöks torstaina jaden kanssa, katteltiin pari leffaa 21 jump street (aah channing tatum) ja this is war. Pe aamuna päätettiin polkee kingston beachille (chantelle asuu kingstonissa) kun oli niin aurinkoinen keli, ja treffattiin ellan kanssa siellä. Hauska päivä! Ja aah mikä keli to ja pe, 17 astetta ja arska paistaa! La suuntasin taas chantellen luokse koska ei keretä kauheesti tekeen mitään seuraavaan kuukauteen. Taas oli kyl hauska ilta, nähtiin emmaa ja caseytä ja muita kavereita koulusta.

chantelle ja ella <3

jade<3

kingston beach

Tänään vietin päivän mun host isän kanssa. Menin sen kanssa aamulla kirkkoon, ja oli kyl ihan rentoo, aika samanlaista kun Riossa. Sen jälkeen suunnattiin north hobartiin ja hot august jazz festivaaleille! Tee Khin on kunnon jazz fani, ja kierreltiin siis eri pubeissa kuuntelemassa paikallisia jazz bändejä. Ihan mielenkiintosta, vaikka en normaalisti jazzia kuuntelekaan. Nyt pitäis alkaa tekeen matikan läksyjä... wish me luck!

this place is growing on me

Taas yks viikko takana, vieläkään ei oo kauhee hinku takasin Suomeen ja Tasmania ja Hobart alkaa tuntua aika sairaan kivalta paikalta. Rento paikka missä melkein kaikki tuntee kaikki mutta ihmisiä on silti paljon, yleisin harrastus on surffaaminen, maisemat on upeita ja uudet ystävät ihania - whats not to love?

Alkuviikosta juhlittiin Louisen eli mun host mumin synttäreitä (50v) ja koko loppuviikko saatiinkin sit herkutella niiden kaikkien kakkujen kanssa. Fiilikset perheestä vaihtelee päivittäin, joskus on hyvä olla ja toisina päivinä ärsyttää suunnattomasti, mut se on varmaan ihan normaalia enkä jaksa enää stressata siitä. Katotaan sit kuukauden tai kahen päästä et miten asiat on edenny. Tällä hetkellä oon ihan ilonen, talossa tuoksuu nimittäin ihana leipomisen tuoksu kun Louise on taas väsänny jotain kakkua, nam!

Koulussa oon itseasiassa jopa joutunu tekeen jotain. Saksassa meil on lokakuussa joku Goethe instituutin koe mikä on aika iso juttu, eli pitää vähän panostaa siihen. Enkussa mun pitää kirjottaa 1000 sanaa jostain kirjasta, ja matikka tuntu perjantaina ihan mahdottomalta (en saanu yhtäkään tehtävää tehtyä puolessatoista tunnissa, yritin kahta enkä saanu kumpaakaan oikein ja väsäsin niitä sen koko ajan. ). Onneks on vastapainona outdoor ed ja athlete development, torstaina oltiin koko päivä rafting semmosella joella (rapid?)  ja oli ihan sairaan hauskaa! Odottelen vielä että meijän opettaja lisää ne kuvat facebookiin, niin voin sit lisätä niitä tännekin:)

Sain tällä viikolla kans tietää että mulle ois paikka tasmanian joukkueessa suunnistuksen AusChampseissa, mikä on aika iso juttu, vaikka oon vaan varasijalla. Normaaleiden aussimestaruuksien lisäks siellä on siis yhen viikon aikana vähän niinkun KLL, mutta jokasella osavaltiolla on yks joukkue ja ne kilpailee sit vastakkain eri ikäryhmissä. Siellä on sen viikon aikana sit kans kaikkee kivaa ohjelmaa, jotain banquettia ja muitten osavaltioiden nuoriin tutustumista, eli odotan innolla! Kisat pidetään siis tänä vuonna täällä Tasmaniassa, ja pääsen oleen mukana kaikessa koko viikon (vaikka se onkin eka viikko loman jälkeen, mut pitää vaan olla pois koulusta, harmi!).

Elien olinkin sit mun ekoissa kunnon bileissä täällä, ja oli kyl ihan sairaan hauskaa! Menin iltapäivällä chantellen luokse valmistautuun ja sit mentiin siitä jaden, ellan ja johnin kanssa ryanille, josta käveltiin näihin kotibileisiin. Paljon porukkaa, hyvää musiikkia ja paaaljon tanssimista, ja oli tosi imarreltu olo koska melkein kaikki tunsi mut vaikka mä en tuntenu ketään!:D Yks hyvä puoli taas vaihtarina olemisessa;) Koska nää bileet oli vaan parin korttelin päässä mun kadusta, sain kävellä kotiin ja kotona olin 11.30 niinkun louisen ja tee khinin (host isä) kanssa sovittiin. Tänään heräsin sit pirteenä aamulla suunnistamaan, ja loppupäivän oon vaan hengannu chantellen ja caseyn kanssa ja jutskaillu vielä oman perheen kanssa skypessä:)

chantelle

en ehkä enää uudestaan pistä valkosia kenkiä kun mennään bileisiin

busy week

ja taas tosi vähän kuvia! 

viime lauantain purhehdusreissulta

Tiistaina oli mun onnenpäivä. Mun rakas rakas äitini oli lähettäny mulle postissa sykemittarin mukana levyn suklaata, karkkia, purkkaa ja lehden! Kävelin Sandy Bayn postitoimistolle ja hain paketin ja kävelin kotiin levein hymy kasvoilla, kaikki vaan katto mua ihan ihmeissään. Host isä yritti sanoo mulle et no säästä nyt noita, syö vähän kerrallaan, mut mä avasin heti karkkipussin ja söin kaks riviä suklaata, ja oli kyllä sen arvosta!;)

Alexander Street

Alkuviikosta täällä oli ihan kauhee ilma. Vettä sato ja oli kylmä, ja viel kauhee tuuli. Olikin tosi kiva kun maanantaina seisoin bussipysäkillä 20min eikä bussi tullu, piti jättää eka saksan tunti välistä (harmi!), ja hyväksyä se ettei valkoset conssit voi pysyä puhtaina. Mt. Wellingtonilla kaikki sade tuli lumena, sekös oli sit iso juttu! Torstaina outdoor edin tunnilla mentiin siis bushwalking vuorelle, ja kaikki oli niiin innoissaan kun ne näki lunta (n. 0.5 cm kerros..), ja alko kauhee lumisota (en tiiä miten ne sai tehtyä lumipalloja niin pienestä määrästä lunta!). Ja vielä kun käveltiin alas niin alko sataan lunta ja kaikki hihku onnesta. Ihan siistiä!

koulun sisäpihalta, vasemmalla näkyy D-block ja keskellä/oikeella päärakennus eli A-block

liikunta"block", takana näkyy luminen Mt. Wellington

Koulussa on ihan rentoo, vaikka on mun jo kouluhommiakin pitäny tehä. Kaikki opet vaan olettaa et mä oon tosi tyhmä enkä ymmärrä mitään, eli ei kauheesti tarvi stressata!:D Alan pikkuhiljaa jo muistaan tyyppien nimiä ja alkaa oleen ihan tuttua mennä tunneille. Välitunneilla ja lounaalla hengaan jaden, chantellen, ellan ja muutamien muitten kanssa. Noi tytöt on tosi mukavia, oltiin niitten kaa torstaina uimassa, perjantaina mentiin Ellalle yöks ja tehtiin pitsaa ja katteltiin leffoja, ja lauantaina mentiin viel elokuviin. 

Tänään olin sit suunnistamassa (kahen tunnin ajomatkan päässä), ja näin taas kaks Wallabya kun juoksin (löntystin)! Harmi vaan et mun piti keskeyttää kun en ollu syöny tarpeeks vahvaa aamupalaa. En ymmärrä miten kukaan selviää vaan leivällä ja muroilla, pitää siis opetella käyttään kaasuliettä ja keittään puuroo ja vaik tekeen munakasta, vaikka host perhe kattoiskin silmät pyöreinä vierestä ja ihmettelis miten voin syödä lounaan aamupalaks (?). Pitää alkaa vähän reenaan etten ihan nolaa itteeni AusChampseissa. 

Odotan aika paljon syyskuuta, ekalla viikolla meen nimittäin Melbourneen (vaikka meijän kahen viikon loma alkaa vasta tokalla viikolla, mut ei se oo niin justiinsa), siitä meen Bendigoon mun yhelle host siskolle ja sen jälkeen Canberraan n. viikoks mun toiselle host siskolle (tai itseasiassa asun mun host isän siskolla, kun en kuulemma pystyis nukkuun siellä share housessa missä mun host sisko asuu). Haluisin mennä siitä vielä Sydneyyn sillein et menisin aamulla ja treffaisin Chantellen kaa siellä (sen isä asuu siellä) ja kierreltäis päivä, ja tulisin illalla takas Hobartiin, mut mun host perhe sanoo et se on vasten jotain sääntöjä (vaihteeks). Niin ja sillon alkaa tulla kevät!

Mulla on tosi hyvä olla täällä nyt, kivoja kavereita ja hyviä harrastuksia. Ainut mikä aiheuttaa päänvaivaa on tää host perhe, ei jotenkin vaan kemiat sovi yhteen tai jotain. Ei siinä mitään, on nää tosi mukavia ihimisiä, mut ihan eri ajatusmaailma ja elämäntavat ja harrastukset kun mulla. Yritän kyl tosi kovasti olla osa tätä perhettä ja tehä miten nää haluaa, mut en mä tiiä. No, kattellaan.. 

vuoristorata

ja aika hurja sellanen, tää vaihtarivuosi nimittäin! Tiesin kyl jo ennen kun lähin et tulee oleen vaikeita aikoja ja kausia, mut nyt en puhukaan kausista vaan päivistä. Tarkemmin sanottuna tunneista ja minuuteista - on ihan hullua miten voi olla tosi hyvä olla, sit hetken päästä tuntee kun kyyneleet tulee silmiin jonkun ihan turhan jutun takia. Koti-ikävä ei oo muhun vielä onneks iskeny, vaikka tänään mun tekikin niin paljon mieli fazerin sinistä et piti avata vika levy ja kohta on yli puolet menny! Otan siis ilomielin suklaata vastaan jos sitä vaan on mahdollista lähettää:D Säästin tota levyä nimittäin just siihen koti-ikävä vaiheeseen, mikä yleensä kaikille tulee siinä kuukauden tai kahen jälkeen..

Tää mun host perhe on aika paljon tiukempi kun mun oma perhe Suomessa (tai suurin osa perheistä täällä), eli sitä vapautta tehä mitä mä haluun ikävöin tällä hetkellä ehkä eniten.On nää mun host vanhemmat tosi mukavia, ei siinä mitään, mutta mua vähän ärsyttää tämmönen ylivarovaisuus ja huolehtiminen.. Toivon että nää vähän rennostuu tulevien kuukausien aikana.

Tää viikko on toisaalta ollu aika tylsä, toisaalta taas sairaan kiva. Oon ollu kipeenä viime lauantaista asti, ja varsinkin sunnuntai ja maanantai oli ihan kauheita päiviä. Oli varmaan aika korkee kuume ja joka lihakseen sattu, itketti ja harmitti enkä voinu tehä mitään, ees nukkua, koska yskä oli niin paha. Tiistaina en menny kouluun vaan jäin kotiin lepäämään ja katoin olympialaisia ja leffoja. Keskiviikkona menin jo kouluun mut olin vieläkin yskänen ja nuhanen, kuten edelleenkin, enkä tajuu miks tää yskä ei katoo! Onneks saan jo kuitenkin nukuttua, urheileen en vaan oikein pysty.. Pitää varmaan jättää huomiset suunnistusreenit välistä.

Olin kyl tosi onnellinen et menin keskiviikkona kouluun, koska tutustuin yhteen kivaan tyttöön mun uudesta matikanryhmästä (matikka on muuten ihan liian vaikeeta, oon ihan hukassa siellä! Harjotellaan integrointia, ja mä en ees osaa derivoida vielä.....) ja löysin ittelleni sen kautta kivan porukan. Sain myös vaihdettua enkun kansainvälisestä ryhmästä ihan normi ryhmään eli oon ilonen siitä.

Tänään oltiin aamulla purjehtimassa mun host vanhempien kavereiden veneellä, ja oli ihan hauskaa! Hieno ilma, vähän viilee vaan, eikä varmaan oikein auttanu tätä mun "parane mahd pian" yritystä. Nojaa, mitä pienistä.. Parin tunnin päästä lähen viettään iltaan sen Jaden kanssa yhelle Johnille muutamien muitten kanssa (missä saan siis olla vaan kymmeneen asti, jonka jälkeen mun host äiti tulee hakeen mut.. no on se ehkä parempi kun et en sais mennä ollenkaan), vihdoinkin jotain tekemistä!

Nyt siis tavotteena vaan parantua kokonaan että pääsisin taas urheileen. Aion nimittäin liittyä yhteen kuntosaliin mikä on tässä parin minuutin kävelymatkan päässä, enkä malta odottaa et pääsen taas käymään spinningissä ja body pumpissa. Niin ja Australian suunnistusmestaruuskisat on syyskuun vikalla viikolla ja niihinkin ois tarkotus osallistua, eli parempi ois vähän päästä treenaamaan juoksuakin!

(sorry, en oo ottanu kuvia tällä viikolla! yritän ottaa koulusta kuvia ens viikolla..)