vuoristorata

ja aika hurja sellanen, tää vaihtarivuosi nimittäin! Tiesin kyl jo ennen kun lähin et tulee oleen vaikeita aikoja ja kausia, mut nyt en puhukaan kausista vaan päivistä. Tarkemmin sanottuna tunneista ja minuuteista - on ihan hullua miten voi olla tosi hyvä olla, sit hetken päästä tuntee kun kyyneleet tulee silmiin jonkun ihan turhan jutun takia. Koti-ikävä ei oo muhun vielä onneks iskeny, vaikka tänään mun tekikin niin paljon mieli fazerin sinistä et piti avata vika levy ja kohta on yli puolet menny! Otan siis ilomielin suklaata vastaan jos sitä vaan on mahdollista lähettää:D Säästin tota levyä nimittäin just siihen koti-ikävä vaiheeseen, mikä yleensä kaikille tulee siinä kuukauden tai kahen jälkeen..

Tää mun host perhe on aika paljon tiukempi kun mun oma perhe Suomessa (tai suurin osa perheistä täällä), eli sitä vapautta tehä mitä mä haluun ikävöin tällä hetkellä ehkä eniten.On nää mun host vanhemmat tosi mukavia, ei siinä mitään, mutta mua vähän ärsyttää tämmönen ylivarovaisuus ja huolehtiminen.. Toivon että nää vähän rennostuu tulevien kuukausien aikana.

Tää viikko on toisaalta ollu aika tylsä, toisaalta taas sairaan kiva. Oon ollu kipeenä viime lauantaista asti, ja varsinkin sunnuntai ja maanantai oli ihan kauheita päiviä. Oli varmaan aika korkee kuume ja joka lihakseen sattu, itketti ja harmitti enkä voinu tehä mitään, ees nukkua, koska yskä oli niin paha. Tiistaina en menny kouluun vaan jäin kotiin lepäämään ja katoin olympialaisia ja leffoja. Keskiviikkona menin jo kouluun mut olin vieläkin yskänen ja nuhanen, kuten edelleenkin, enkä tajuu miks tää yskä ei katoo! Onneks saan jo kuitenkin nukuttua, urheileen en vaan oikein pysty.. Pitää varmaan jättää huomiset suunnistusreenit välistä.

Olin kyl tosi onnellinen et menin keskiviikkona kouluun, koska tutustuin yhteen kivaan tyttöön mun uudesta matikanryhmästä (matikka on muuten ihan liian vaikeeta, oon ihan hukassa siellä! Harjotellaan integrointia, ja mä en ees osaa derivoida vielä.....) ja löysin ittelleni sen kautta kivan porukan. Sain myös vaihdettua enkun kansainvälisestä ryhmästä ihan normi ryhmään eli oon ilonen siitä.

Tänään oltiin aamulla purjehtimassa mun host vanhempien kavereiden veneellä, ja oli ihan hauskaa! Hieno ilma, vähän viilee vaan, eikä varmaan oikein auttanu tätä mun "parane mahd pian" yritystä. Nojaa, mitä pienistä.. Parin tunnin päästä lähen viettään iltaan sen Jaden kanssa yhelle Johnille muutamien muitten kanssa (missä saan siis olla vaan kymmeneen asti, jonka jälkeen mun host äiti tulee hakeen mut.. no on se ehkä parempi kun et en sais mennä ollenkaan), vihdoinkin jotain tekemistä!

Nyt siis tavotteena vaan parantua kokonaan että pääsisin taas urheileen. Aion nimittäin liittyä yhteen kuntosaliin mikä on tässä parin minuutin kävelymatkan päässä, enkä malta odottaa et pääsen taas käymään spinningissä ja body pumpissa. Niin ja Australian suunnistusmestaruuskisat on syyskuun vikalla viikolla ja niihinkin ois tarkotus osallistua, eli parempi ois vähän päästä treenaamaan juoksuakin!

(sorry, en oo ottanu kuvia tällä viikolla! yritän ottaa koulusta kuvia ens viikolla..)